Ville

Hyvät päättäjät,

Te päätätte pian Chat Controllista. Nyt on aika ymmärtää miten se vaikuttaa meidän arkeen. Chat Control tunnetaan myös nimellä ‘The Regulation to Prevent and Combat Child Sexual Abuse (Child Sexual Abuse Regulation, or CSAR)‘. Ennen äänestystä kehotan teitä ymmärtämään, mitä tämä asetus todella tarkoittaa ja mitä se saa aikaan.

Maalaisjärkeä käyttämällä voisimme mahdollisesti päätyä seuraavanlaisiin ajatuksiin. Tottakai me äänestämme tämän puolesta, kun se nimessäkin lukee noin vakuuttavalta. Ei. Asiantuntijoilla on todennäköisesti hyvät syyt säädökselle, vaikka en kokonaiskuvaa järin ymmärräkään. Ei. Totta Mooses haluan olla lapsiväkivaltaa vastaan ja tuen tällaista esitystä huolimatta mitä määräys oikeasti saa aikaan. Ei. Tätä muutosta ollaan jo kertaalleen yritetty saada läpi, ja nyt uudelleen. Sen pisti aluilleen Tanska, joten ilman muuta me tuemme pohjoismaalaisia, sillä olemmehan me yhtä. Ei.

Jos luemme määräyksen kuin Iltalehden klikkiotsikon, voisi joku kannattaakin tätä määräystä. Hyvät aikomukset eivät kuitenkaan takaa hyviä tuloksia. Itse asiassa Chat Control edustaa perustavanlaatuisesti virheellistä lähestymistapaa, joka aiheuttaa huomattavasti enemmän riskejä kuin mitä se antaa ymmärtää. Jos Chat Control menee läpi, tulevaisuus on dystopinen. Tämä ei ole liioitteilua.

Käytännössä tällä määräyksellä halutaan rikkoa viestintäalustojen salaus (‘end-to-end encryption’) takaovilla, niin että viestejä voidaan skannata manuaalisesti ja tekoälyn voimin. Tietenkin poliittiset päättäjät saavat sellaisia työkaluja, missä tätä ei tapahdu heille. Joten sinulla ei ole välttämättä hätää, mutta rakkaimmillasi on. Ja kun poliittinen urasi on ohi, niin tämä vaikuttaa myös sinuun.

—

Olen paneutunut yksityisyyden tärkeyteen kauan ja lukenut aiheesta runsaasti. En kuitenkaan ole mikään “iso kiho” että voisin omalla tietämyksellä kartuttaa poliittista, akateemista tai kaupallista pääomaa. Olen siis tavallinen tallaaja. Mutta koen, että minulla on yhteiskuntatieteilijänä suorastaan vastuu ja velvollisuus kertoa näinkin tärkeistä asioista kuin oikeus yksityisyyteen (‘right to privacy’) ja sananvapaus (‘freedom of expression’). Varsinkin kun puhumme “digitaalisista minästä”.

Yksityisyyttä voisi kuvata seuravaanlaisesti. Se ei ole lukittu ovi, vaan raja ihmiselämän näyttämön ja kulissien välillä. Näyttämöllä esittämme rooleja, joita yhteiskunta odottaa meiltä, esimerkiksi ammattilainen, kansalainen, ja naapuri. Kulissien takana saamme olla epätäydellisiä, epävarmoja ja keskeneräisiä. Se jos mitä on ihmisyyttä.

Kokeilemme ideoita, jotka eivät ehkä koskaan tule julkisuuteen. Ajattelemme ajatuksia, jotka ovat ristiriidassa eilisten vakaumusten kanssa. Rähinöimme ystävien kesken netin syövereissä pseudonyymein. Tämä kulissien takana oleva maailma ei ole paikka, jossa piilotamme salaisuuksia, vaan paikka, jossa voimme olla oma itsemme.

Jos jokainen ajatus, jokainen haku, jokainen uusi idea virtaa järjestelmien läpi, jotka on suunniteltu valvomaan ja luokittelemaan, kulissien takana oleva maailma katoaa. Ihmiset lakkaavat olemasta keskeneräisiä vedoksia itsestään. Heistä tulee kuratoituja esityksiä, jotka on optimoitu kaikkitietävälle tarkkailijalle. Tuloksena ei ole rehellisyys, vaan alaston lamaannus. Sananvapaus säilyy näennäisesti, mutta sitä ei uskalleta käyttää.

Ilman aitoa yksityisyyttä demokratian perustana olevat instituutiot romahtavat sisältäpäin. Ilmiantajat eivät voi ilmoittaa korruptiosta, koska paljastaminen tarkoittaa kuolemaa. Toimittajat eivät voi kehittää lähteitä, koska lähteillä ei ole turvallista paikkaa puhua. Aktivistit eivät voi järjestäytyä, koska järjestäytyminen jättää jälkiä. Kansalaiset eivät voi tutkia epäsovinnaisia ideoita, koska tutkiminen jättää pysyvän jäljen, jota voidaan käyttää heitä vastaan. Tuloksena ei ole turvallisempi yhteiskunta, vaan tottelevainen yhteiskunta, jossa aito moraalinen pohdinta on mahdotonta.

En ole vainoharhainen. Tiedämme, miten valta käyttäytyy, kun sille annetaan täydellisen valvonnan välineet. Olemme nähneet sen Stalinin salaisesta poliisista moderneihin autoritaarisiin valtioihin. Kysymys on, uskotteko että Euroopan valtarakenne pysyy pohjimmiltaan muuttumattomana riippumatta siitä, minkä lipun alla se toimii?

Yksityisyys ei siis ole oikeudenmukaisuuden vastakohta. Se on välttämätön edellytys sellaiselle vapaalle ajattelulle, joka tuottaa oikeudenmukaisuutta. Meidän pitäisi vaalia yksityisyyttä.

Kun me yhteiskuntana luovumme yksityisyydestä turvallisuuden nimissä, me emme saavuta turvallisuutta. Sen sijaan vaihdamme vapauden harhaan siitä, että asiat olisivat hallinnassa. Historia näyttää, että lopulta tällaiset yhteiskunnat menettävät sekä vapauden että turvallisuuden.

Teidän on valittava, haluatteko säilyttää tämän perustan vai purkaa sen väärän turvallisuuden nimissä. Pyydän, olkaa Chat Control:lia vastaan.

Parhaiten,
Ville Kokkomäki

PS. Jos haluatte lisälukemista, niin suosittelen “The Moral Character of Cryptographic Work“, jonka jälkeen ymmärtää lisää salauksen moraalisesta näkökulmasta. Se ilmentää arvomaailmaanne väärästä ja oikeasta. Olkaa hyvän puolella.

Alaviite. Tämä kirje on lähetetty seuraaville henkilöille: Mika Aaltola, Li Andresson, Maria Guzenina, Eero Heinäluoma, Anna-Maja Henriksson, Elsi Katainen, Katri Kulmuni, Merja Kyllönen, Sirpa Pietikäinen, Pekka Toveri.